Blogin puolisen vuotta kestäneen hiljaiselon jälkeen minun piti tulla jakamaan iloni: Meillä on ollut tällä viikolla ruokalassa jo ainakin kahdesti gluteenittomia karjalanpiirakoita! Itse tosin näin niitä vain keskiviikkona, mutta kuulin tänään yhdeltä toiselta keliaakikolta, että hän oli puolestaan syönyt niitä torstaina. Toivon ruokalamme tilaavan niitä myös jatkossa!
Hassua, kuinka paljon tuollaiset pikkuasiat vaikuttavat mielialaan. Nämä karjalanpiirakat nimittäin tekivät kurjasta päivästäni aivan superin! Yksi kaverinikin kysyi minulta iltapäivällä, kuinka olin niin pirteänä pitkän luentopäivän jälkeen. Tosin silmänpyörityksistä päätellen hän tuskin ei-keliaakikkona ymmärsi tätä iloani karjalanpiirakoista… :D
Onko teillä vastaavia tuntemuksia, vai täytyykö minun vain antaa kaverilleni lupa pitää minua vähän kahelina?
Gluteenittomuus on maailmalla tämän hetken kuumin sana. Lukuisten julkimoiden harrastaman hehkutuksen myötä asenteet gluteenitonta ruokavaliota kohtaan ovat kääntyneet päälaelleen. Vitsauksesta on tullut viisaus. Kuinka tämä on tapahtunut?
Julkkisten tavoin gluteenitonta ruokaa shoppailevien määrä kuulostaa hurjalta! Näen trendin myös positiiviseksi asiaksi amerikkalaisille keliaakikoille, joiden ostovalikoima on laajentunut ja tullut helpommin saataville. Aikaisemmin gluteenittomia tuotteita ei edes ollut kaikkialla, vaan ne piti usein ostaa erikoiskaupoista.
Kaikkia näitä julkimoita yhdistää ainakin kaksi tekijää. Heillä ei ole (ainakaan diagnosoitu) keliakiaa, mutta heistä huokuu palava intohimo gluteenittomaan ruokavalioon, kun he kertovat sen tuomasta helpottuneesta painonhallinnasta, paremmin nukutuista öistä, allergioidensa katoamisesta, hyvinvoivasta ihostaan sekä lisääntyneestä elämänilosta. Elisabeth Hasselbeck on jopa kertonut, ettei voisi enää kuvitella elävänsä gluteenillisella ruokavaliolla. Hän on myös sanonut, ettei koe ruokavaliota lainkaan rajoittavaksi, vaan pikemminkin vapauttavaksi.
Kävin jokin aika sitten lääkärillä, sillä jalkani oli kipeytynyt aloitettuani liikunnan tauon jälkeen. Jalkateräni todettiin tulehtuneen äkillisestä liikunnan aloittamisesta ja näiden rasitusvammojen välttämiseksi pitäisikin kuulemma liikkua ympäri vuoden. Ikuisena kesäliikkujana myhäilin, vaikka tiedän tulevani liikkumaan ensi talvena aivan yhtä vähän kuin ennenkin…
Omien pohjatietojeni mukaan muistelisin ainakin aspiriinin aiheuttavan särkylääkkeistä eniten haittavaikutuksia, kuten mahahaavoja. Tämän takia se kannattaisi korvata muilla, edes hieman vatsaystävällisemmillä särkylääkkeillä. Vaihdos aspiriinista toiseen lääkkeeseen kannattaisi siis tehdä kaikkien, riippumatta siitä oliko keliakia tai herkkä vatsa vaiko ei.
Laitoin lautaselle pari tablettia aspiriinia ja muutaman tipan vettä. Hetken kuluttua tabletit hajosivat muruiksi ja painelin syntyneen töhnän kasvoilleni. Tämän jälkeen otin kaapista (sanaksi salisyylihappoa sisältävän) naamioaineen ja hieroin tämän hellästi murujen päälle. Annoin vaikuttaa 10 minuuttia ja huuhtelin pois. Tämän jälkeen laitoin kasvovettä ja kosteuttavan kasvorasvan.
Vaikka itse en ole huomannut särkylääkkeiden vaikuttavan vatsaani, käytän nyt varmuuden vuoksi jalkaan saamaani geeliä. Särkylääkkeet saavat sillä välin toimia kasvohoidoissa. Jos jollain teistä on tietoa särkylääkkeiden ja keliakian sopimattomuudesta yhteen, niin kertokaa ihmeessä! Vai johtuiko lääkärin varovaisuus käytön kuuriluonteisuudesta?